Kansa kaipaa vertaisten pariin ja kesäteatteriin!

Kaiken internetverkostautumisen ja somevillityksen jälkeen kansalla on entistä suurempi tarve mennä vertaistensa pariin katselemaan elokuvia ja varmasti myös teatteria. 1980-luvulla ajateltiin, että VHS-videokasettien myötä ihmisten halukkuus käydä elokuvissa lopahtaisi. Internetin ja sieltä löydettävien elokuvien arveltiin viimeistään lopettavan elokuvateatterien mahdollisuudet toimia. Toisin kävi!

Joukossa on voimaa!

Itse asiassa jo elokuvankin syntyhistoria osoitti sen, että seurassa katsominen oli sittenkin voimakkaampi muoto. Alkujaan elävää kuvaa esitettiin myös kurkistuslaatikoissa. Tällaista tapahtui erityisesti Amerikassa. Ranskassa keksittiin heijastaa elokuva valkokankaalle ja sitä katseltiin juuri kuten teatterissa. Valkokangashan oli tullut Aasiasta kolonialismin myötä. Se oli alkujaan ollut käytössä varjonukke-esitysten heijastusta varten. Alkuun ihmisille heijastettiin elävää kuvaa, jossa ei ollut juonta. Juonellinen elokuva alkoi tulla mukaan myöhemmin. Sekin on siis suoraan perua teatterista.

Internet tarjoaa mahdollisuuden katsoa vaikka teatteriesityksiä. Kyse on lähinnä kuin kurkistuslaatikkoon tuijottamisesta. On toki mahdollista kokoontua sohvalle ja kavereiden kanssa katsella vaikka Youtubesta ladattua materiaalia. On kuitenkin aivan eri asia mennä isompaan joukkoon, jossa saa kokea tunneryöppyjä ohjelmassa mukana elävän yleisön mukana. Teatteri on vieläkin voimakkaampi kokemus, kun näyttelijät reagoivat yleisön kanssa. Ei siis ole ihme, että elokuvista ja muista uusista taiteen muodoista huolimatta teatteri on pitänyt pintansa ja näyttää kesäteatterien tarjonnan perusteella voivan oikein hyvin.

Kesäteatteri on jotenkin kansanomaisempi kokemus

Teatterista on vuosien kuluessa tullut jossain määrin elitistinen harrastus. Helsingin alueen virkamiehet, yliopistojen ihmiset ja muut ns. korkeasta kulttuurista kiinnostuneet täyttävät teatterit talvisaikaan. Erinäisille muille ryhmille pyritään antamaan vapaalippuja, jotta nämä oppisivat käymään taetterissa. Teatteri on toki arvokkaampaa kuin pelkkä elokuvissa käyminen. Toisaalta kansa on valmis maksamaan jääkiekkopeleistä ja muista harrastuksista suuriakin summia. Siihen verrattuna teatteri on inhimillisissä hinnoissa.

Kesäteatteriin voi hintansa ja kansanomaisempien esityspaikkojen vuoksi olla helpompi tavallisen nenänkaivelijankin tulla. Mikäli kyseessä on ylväs rakennus tai nimi kuten Helsingin kaupunginteatteri, se huokuu sellaista statusta, että sellaiseen kannattaa mennä vasta pikkubemaria paremman auton kanssa. Ainakin voisi kuvitella ulkopuolelta katsottuna.

Varmaan pienten paikkakuntien kerma käy isojen kaupunkien isoilla lavoilla katselemassa teatteria ja palaa sitten omille seuduille sivistyksen tähtipölyn kanssa. Sen sijaan pienten paikkakuntien tavallisten ihmisten kannalta on helppoa mennä katselemaan oman kunnan teatterin lavalta esityksiä, joista paikkakuntalaiset puhuvat muuallakin kuin kunnanvaltuustossa. Tavallinen peruskuntalainenkin saattaa nähdä tuttuja. Helsingissä teatterissa voi bongata korkeintaan julkkiksia.

Muodin perässä kuljetaan

Ihminen on vain sellainen, että menestys kerää ihmiset pariinsa. Tyhjille lavoille esiintymisen seuraaminen on tylsää. Näyttelijätkään eivät hohda samalla tavalla kuin täysien katsomoiden edessä. Sama ilmiö on nähtävissä jos jonkin paikkakunnan jääkiekkojoukkue ei pärjää. Se näkyy katsomoiden autioitumisena. Vain fanaattisimmat kannattajat jaksavat käydä tukemassa heikostikin menestyvää joukkuetta.

Kesäteattereihin on saatu jonkinlaista buumia. Jokin niissä vain vetää puoleensa. On vaikea analysoida kaikkia syitä ilmiölle, mutta varmaan ihmisissä on kaipuuta perinteiseen ja toisaalta halutaan kokea asioita yhdessä yleisön kanssa.

Ihmiset eivät näe kesäteatteria vanhanaikaisena. Se on kaupungin teattereita sopivampi paikka viedä somekoukussa olevia teinejäkin teatterin pariin. Ei tarvitse retuuttaa teinejä pitkien matkojen päähän ja maksella kalliita junamatkoja ja ulkona syömistä – vain kuullakseen teinin narisevan tylsyydestä. Paikallisessa kesäteatterissa voi nähdä oman koulun opettajan lisäksi muitakin tuttuja. Pisteet opettajan silmissä nousevat, jos sattuu osumaan samaan näytökseen ja opettaja saattaa ajatella, että teini taitaa sittenkin ansaita historiasta ainakin ysin, vaikka kokeet osoittaisivat muuta. Se on sitä oman aktiivisuuden osoittamista, vaikkei tunnilla niin tekisikään. Äidin miellyttäminen voi poikia yllättäviä sivuosumia.