Kesäteatteri liikuttaa oikeita tunteita

Ihmiset lataavat akkujaan kesäisin. Eräs tapa tehdä sitä on pohtia omaa elämää ja sen tarkoitusta. Mikä onkaan parempi tapa kuin mennä teatteriin? Siellä tunteita kuohutetaan maailman kirjallisuuden parhaimpien ja aikaa kestävimpien teemojen kautta.

Teatteri tarjoaa viihdettä ympäri vuoden

Kulttuurin ahnaimmat kuluttajat käyvät teattereissa ympäri vuoden. Kesä on lomien aikaa ja se takaa ihmisille lisää aikaa tarkastella omaa elämäänsä. Luonnon vehreys herättää aisteja omalta osaltaan. Uusia asiakkaita virtaa teattereihin ja irtautuu samalla talven taakoista.

Shakespeare on englantilaisen teatterin kulmakivi

Englantilaisessa teatterissa Shakespeare nousee esiin. Elisabethin aikainen Englanti edustaa kultaista kautta. Joissain brittiperheissä lapset osaavat lausua jo nuorena Shakespearen näytelmiä. Englantilainen sivistys onkin nojannut erilaisiin kulttuurisiin säteisiin. Winston Churchill tuskastui siihen, että aina, kun hän esitti jonkin näkemyksen omanaan, joku totesi siihen, että jo ammoin kreikkalaiset tai roomalaiset olivat sanoneet jotain vastaavaa. Maailmankuvan osalta riitti, että tunsi klassisen Antiikin maailman. Jos joku tunsi Antiikin klassikot, häntä pidettiin sivistyneenä. Toinen vaikute tuli Raamatun kautta.

KIrjallisuuden ja myös teatterin avulla ihminen peilaa ihmiseloa eri elämän tilanteissa ja rooleissa. Uskonnon roolin vähetessä voi kysyä ovatko Shakespearen kirjat jo Raamatun yläpuolella? Raamatun eikä muidenkaan pyhien kirjojen tunteminen ei kuulu enää pakolliseen yleissivistykseen. Shakespearen teosten maailman – tai ainakin useamman niistä – tunteminen sen sijaan kuuluu annettavaan yleissivistykseen Englannissa. Helleenisestä maailmasta tarvitsee tuntea lähinnä tärkeimmät filosofit.

Vastaako Suomen Aleksis Kivi Shakespearea?

Olisiko Suomessa sitten Aleksis Kiven Seitsemän veljestä vastaava klassikko? Aika monessa Suomen lukiossa se luetaan. Ajallisesti se on satoja vuosia myöhempi kirja kuin mitä muiden kansojen klassikot ovat. Kalevalaakin on ajoittain ajateltu suomalaisten pyhäksi kirjaksi. Shakespearen draamat käsittelevät usein hallitsijoiden juonittelua ja suuria traagisia rakkaustarinoita, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä puolestaan kertoo tarinaa juuri puusta pudonneesta porukasta, joille opintie ottaa koville.

Suomessa kulttuuripiirit ja erityisesti porvarilliset sellaiset pitivät aikoinaan Uuno Turhapuroa kammottavana hahmona. Miten sellainen hunsvontti saattoi naurattaa kansaa? Kenties Suomen kansa rakasti Vesku Loirin esittämää Turhapuroa jonkinlaisena koomisena Suomi-miehenä, siis omana kuvanaan. Hän edusti sellaista suomalaisen perikuvaa, jota sivistys ei ollut vielä pilanut.

Samanlaista suomalaista omakuvaa on haettu Seitsemän veljeksenkin hahmoista. Joissain teatteri- ja elokuvasovituksissa miehiksi kasvavien poikien nenistä valuu räkä ja muutenkin heitä kuvataan kuin jonakin jaloina villeinä.

Tunteet ovat aidompia kuin elokuvissa

Nuori polvi on toki kasvanut elokuvien parissa. Ne perustuvat kuitenkin erilaisille metodeille. Tunteet puristetaan näyttelijöistä pitkälti ohjaajan toimesta. Hyvä elokuvaohjaaja onkin manipuloija, joka saattaa repiä näyttelijää rikki. Suuressa maailmassa osa näyttelijättäristä suostuu mitä erinäisimpiin asioihin saadakseen roolin. Ei ihme, että niitä traumoja sulatellaan pitkiä aikoja jopa päihteillä. Suomessakin oli jonkinlainen kohu Louhimiehen ohjausmetodeista. Olisiko kesäteatteri sitten sopinut paremmin näillekin uhreiksi joutuneille neidoille?

Kesäteatterissa näytttelijä reagoi hilpeän oloisen yleisön kanssa. Tämä on juuri se paikka – lava – jossa todellinen näyttelijä saa puristettua tunteensa esiin. Hän kaipaa elävää yleisöä ja kontaktia siihen.

Teatteria on esitetty Suomessakin jossain muodossa satojen vuosien ajan, Tämä taidemuoto on säilyttänyt asemansa sen takia, että siinä on jotain enemmän kuin vaikka elokuvissa tai kirjoissa. Toki samat tunnetilat ovat löydettävissä kirjoistakin, mutta ne pitää osata tulkita. Samalla tavalla kuin laulujen sanatkaan ja sävelet eivät ole samanlaisia kaikkien käsittelyssä.

Modernit urbaanit ihmiset ovat kangistuneet tunteettomaan tilaan. Pelätään ilmastonmuutosta ja ollaan koukussa Facebookiin. On kaksi oivaa keinoa päästä ulos noidankehästä: ulos luontoon haistelemaan kesän tuoksuja ja hyräilemään sen säveliä. Tämän voi tehdä menemällä kesäteatteriin. Kesäteatterissa yhdistyvät luonto ja teatteri. Näytelmät käsittelevät aikaa leimaavia tabuja vaikkapa peilaten niitä perinteisiä klassisia teoksia ja näytelmiä vasten. Nerokkaassa teatterissa onkin tuotu ikiaikaiset teemat tuoreesta näkökulmasta katsojien ulottuville.