Kesäteatterin rankkuus ja rankkaus taiteilijapiireistä katsottuna

Pirkka Pekka Peteliuksen kanssa kuuluisaksi noussut ja sittemmin ystävänsä kanssa riitautunut

Aake Kalliala viettelee tätä nykyä rauhallisesti eläkepäiviään. Hän ei sanojensa mukaan kaipaa kesäteatterilavoille, vaikka kuulemma on säännöllisesti, jopa vuoosittain pyydetty. Ralli on kuulemma liian kovaa. Kallialallle riitti ensimmäinen kerta. Uuden iloisen teatterin kanssa hän näytteli yhden kesän aikana yhteensä 107 esitystä. Porukka oli kiertänyt teltan kanssa ympäri Suomea. Mies päätti, ettei sen koomin moiseen hommaan lähde.

Miksi kesäteattereiden kiertäminen on näyttelijälle rankkaa?

Edellä mainittu Aake Kallialan keikkatahti – 107 esitystä kesässä kuulostaa kovalta tahdilta! Ei olekaan ihme, että Aake päätti ensimmäisen kesäteatterikesänsä jäävän myös viimeiseksi! Jos näyttelijät ovat yöpyneet teltassa, jo pelkästään majoittumisolosuhteet ovat saattaneet olla pidemmän päälle haastavat. Lisäksi tunnelma näyttelijäporukan kanssa on saattanut muodostua jo liiankin tiiviiksi kiertueen aikana. Valitettavasti myöskään huumeet ja väkijuomat eivät ole tuntemattomia näyttelijöiden ja muiden esiintyjien kiertueilla, mikä saattaa lisätä kiertueiden rankkuutta.

Taiteellinen arvostus lähtee omasta heittäytymisestä

Tänä päivänä kulttuuripiirit kiertävät eri kesäteattereissa. Hyvä esiintyminen pistää varmaan silmään. Hyvä tiimi tekee yksittäisistä näytelijöistä parempia. Riittääkö maassamme kuitenkaan ohjaajia lukuisille tuotannoilla, joita tulee koko ajan esiin eri puolilla, onkin toinen kysymys.

Lähteekö siis huippunäyttelijä mukaan johonkin hommaan, jos hän on siinä ainoa huippuluokan näyttelijä? Mikäli näytelmässä on paljon yksinpuhelua ja näytelijä osaa sen alan, niin se voi toimia. Toisaalta on vaikea ajatella, että mitään suuria näyttelijämääriä kallispalkkaisia näyttelijöitä haalitaan mukaan pienille paikkakunnille kesäteatteriin. Sääkin voi oikutella juuri sinä vuonna kun yritetään satsata toden teolla. Aina ei myöskään tiedä onnistuuko näytelmä toivotulla tavalla

Palaako näyttelijä juurilleen? Voisi kuvitella, että kotikylän poika tai tyttö haluaa palata oman kotiseutunsa teatteriin jossain vaiheessa uraa. Joillain näyttelijöillä voi olla muodostunut toinenkin henkinen koti, jonne mennään kesäteatteriin. Motiivina on enemmänkin päästä kosketuksiin kotiseudun ihmisten kanssa.

Onko suurempi vaara epäonnistua?

Kesäteatterille ei aina aseteta niin suuria menestymispaineita, koska tuotannon menestykseen vaikuttavat säiden lisäksi muut tapahtumat. Esimerkiksi juhannustapahtumat ja muut festivaalit sekä kulttuuritarjonta muutenkin saattaa vaikuttaa. Mikäli joidenkin muiden kesäteatterien ohjelmat sattuvat onnistumaan, voi suurin odotuksin aloitettu hanke pienemmässä kesäteatterissa flopata. Kyse ei ole siitä, että ohjelma olisi huono. Sattuu vaan juuri sinä kesänä olemaan muita vetävämpiä ohjelmia. Ohjelma olisi saattanut herättää enemmän vastakaikua vaikka edellisenä kesänä.

Kesäteatterissa voi siis menestyä odotuksiin nähden loistavasti tai sitten sateisen kesän ja yleisen muun tarjonnan vuoksi esitys voi jäädä vajaaksi toivotusta. Voi olla, että jonain vuonna jokin musikaali vetää väkeä. Tulee mieleen, että kuinka hyvin taiteelliset johtajat osaavat näitä ohjelmia suunnitella. Onko sellaisia henkilöitä suunnittelemassa ammattitaidolla? Kenties turhat kulut ja osaajat karsitaan pois. Kuten urheilojoillekin aina sanotaan mentaalivalmennuksessa: peliä se vaan on.

Kesäteatterien asiakkailla tai kuluttajilla on kaikki helpompaa. Voi vain valita ohjelmistosta mieleisensä. Eikä tarvitse edes mennä ensi-iltaan. Sitähän voi valita valmiiksi tallattuja latuja. Mikäli monet arvostelijat ja esityksen nähneet kehuvat esitystä, voi sellaiseen mennä ja nauttia kulttuurisesta taiteesta täysin siemauksin. Edesmenneen presidentin Mauno Koiviston mukaan toimittajat ovat sopulilauma. Voi sanoa, että sama pätee kyllä tavalliseen laumasieluiseen länsimaiseen ns. individualistiinkin. Kuka haluaa katsoa sellaista esitystä, josta ei juuri missään työpaikoilla tai muualla puhuta?

Suomessa ei tosin ole juurikaan sellaisia valtalajeja, joista suurin osa kohisee. MM-jääkiekko lienee eräs seuratuin. Kulttuurin kentällä ei ole sellaisia asioita, joista puhuttaisiin kaikilla työpaikoilla. Kaikenlaista roolipukeutumistakin voisi luulla mainstream-jutuksi, jos sattuu olemaan vaikkapa desuconin aikana kaupungissa. Pukeutuminen tekee sen tapahtuman näkyväksi kaikille. Kesäteatteri voi kiinnittää huomiota pienillä paikkakunnilla. Uusia kasvoja saattaa näkyä esitysiltoina maisemissa.