Kesäteatterit luonnonkauniissa Suomessa

Kesäteatteri on oma elämyksensä. Syynä tähän on se, että useimmiten ollaan lähellä luontoa. Suvituuli vaikka sateessakin on elämys. Kun on kuoriuduttu talvivaatteista, pienet lämmön puutteet ihanteelliseen kesään verrattuna eivät haittaa. Toisaalta kesäteatterien sesonki on kuumimmillaan vasta heinäkuun alusta alkaen eli siis ilmojen pitäisi olla kohtuullisia lämmön puolesta, vaikka sataisikin. Suurin erottava tekijä talven pimeään aikaan on kaikkialla näkyvä vihreys. Tätä puolta ei tavallinen teatteri voi luonnon osalta tarjota. Ihmiset voivat ohjelman sivussa katsella luonnon vehreyttä ja muistella nuoruuden kesiä, siihen liittyviä ensirakastumisia ja töppäyksiä.

Vihreys rauhoittaa mieltä

Otetaan esimerkiksi eräs vanhempi nainen, joka oli aina ollut ahkera kesäihminen. Hän hoiti omakotitalonsa pihan kukat ja kasvit. Tämän lisäksi hänellä oli mökki, jossa hän hoiteli joka kesä kukkia ja viljeli perunasta alkaen kaikenlaisia vihanneksia ja marjoja. Tässä ei ollut tarpeeksi, sillä tuo yli 70-vuotias teräsmamma piti siirtolapuutarhassa omia viljelmiään. Voi siis sanoa, että kyseessä oli vanhan kansan mökki-ihminen, jolle luonnon vihreys merkitsi lähes kaikkea.

Jossain vaiheessa, kun kunto alkoi pettää ja kesästä alkoi muodostua liiaksi rasitusta, hän sairastui vakavaan masennukseen. Se meni onneksi ohi vuodessa itsestään. Tuona masennusjaksona kyseinen vanha rouva ei sietänyt katsella vihreää väriä. Kaikki vihreä väri herätti hänessä vastenmielisyyttä. Sellaista voi pitää suomalaisella jo melkoisen vakavana häiriönä. Suuri osa suomalaisista sinnittelee yli talven rehkien toimisto- tai tehdas- tai muissa töissä ja odottaa seuraavaa kesää ja sen vihreyttä.

Kesä tuo vihreyden ja kukkivan luonnon. Se on aikaa, jolloin kansa pääsee lehmien tavoin kesälaitumille. Festivaalit ja erilaiset juhannustapahtumat ovat monille kesän kohokohtia. Pori Jazz lienee jopa elitistinen festivaalitapahtuma nykyisin. Siellä kehtaa käydä pyörähtämässä jo hieman korkeammassakin asemassa olevat.

Kesäteatterit ovat myös osa suomalaista kesää. Tänä päivänä niissä esiintyy eturivin näyttelijöitä. Vielä 1980-luvulla kesäteatterissa näyttelivät usein paikalliset harrastelijat. Näytelmät eivät olleet aina niin laadukkaita, mutta niissä oleva into ja toisaalta paikalliset aiheet tekivät niistä puoleensa vetäviä tapahtua eri kylissä kautta maan. Tuskin sellaisia keäteattereita edes mainostettiin ympäri maata. Riitti, että laittoi ilmoituksia vaikkapa maitolaitureiden kylkeen ja levitti sanaa kyläläisille viidakkorummuin.

Tänä päivänä kesäteattereita pyöritetään useinkin ammattimaisella otteella. Eri kesäteatterit hyödyntävät ammattimaisia näyttelijöitä. Kesäteattereista on helposti löydettäviä listauksia netissä. Niinpä ihmiset suuntaavat katsomaan haluamiaan näytelmiä pitkienkin etäisyyksien päästä. Innokkaimmat voivat kaluta suurenkin määrän näytöksiä kesän mittaan. Usein näytöksiä on vain parin tai reilusti alle kolmen kuukauden ajan.

Maalaismaisema kaupunkilaisille

Kesään kuuluu siis luonnon vihreyden havainnointi. Tänä päivänä suomalaiset ovat urbanisoituneet voimakkaasti ja mökitkin vuokrataan lähinnä tarpeen mukaan. Voipa joku edistyksellinen valita mökkinsä jopa parhaan teatteritarjonnan perusteella.

Kesäteatteritkaan eivät siis saa olla pelkkiä latoja, joissa tuoksuu se aito lämmin. Nykyihmiset, eivät ole enää tottuneet käymään hevosen tai auton perästä nautiskelemassa omia juomia. Juomat halutaan lasiin viileinä ja siistissä kattauksessa. Myös ruokatarjontakin olisi toivottavasti muutakin kuin jauhoisinta makkaraa. Jopa kasvisvaihtoehto on tätä päivää.

Mitä erinäisimpiä paikkoja voi käyttää kesäteatterin näyttämöinä. Sateiden varalta katos alkaa olla hyvä asia yleisön kannalta. Ihmiset eivät hae teatteriesitykseltä mitään uusia armeijamuistoja kokoelmiinsa. Liiallinen epämukavuus tai puutikut alkeellisissa penkeissä, jotka repivät housujen takamukset, eivät ole mitään uutta maalaisromantiikkaa.

Suomalainen raavas maaseudun uroskin alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä. Tai sitä ei kaivata. Pienempien paikkakuntien olisikin siivottava tällainen aines katukuvasta ja saatava jollain ilveellä taiottua paikalle metroseksuaalista porukkaa. Parfyymin tuoksu ja pikkuisen tuhma olemus vetoaa urbaaneihin koulutettuihin naisiin, joka on se tärkein kohdeyleisö kesäteattereissa.