Kesäteatterit markkinatalouden puristuksessa että imussa

Kulttuuri toimii tänä päivänä markkinatalouden puitteissa. Ihmisillä ei ole sinänsä sen suurempaa tarvetta osoittaa olevansa kulttuurillisesti sivistyneitä. Entisaikaan oli painetta ainakin tietyissä piireissä käydä kulttuuriin liittyvissä tapahtumissa. Hyvällä tuurilla joissain yrityksissä tai työpaikoissa tuetaan työntekijöiden kulttuuriharrastusta. Monesti annetaan erilaisia arvoseteleitä ja niitä on sitten mahdollista käyttää joko kulttuuriin tai liikuntaan.

Kesäteatterit toimivat osana ihmisten virkistymistä ja viihdettä palvelevaa taloudellista sektoria. Jotta toiminta olisi liiketaloudellisesti kannattavaa, toiminnan pitää hyödyntää myöskin muusta oheistarjonnasta saatavaa tuottoa. Tavallisessakin teatterissa on toki omat kahvi- ja konjakkitarjoilunsa. Kesä on terassien aikaa. Ihmisillä on lomaa ja näin teatterin asiakkaat voivat jäädä istumaan pidemmäksi aikaa ja nauttimaan kuumalla ilmalla olutjuomia ja muita drinkkejä. Tämä palvelu korostuu nykyajassa. Ruokailumahdollisuus ja asiakaslähtöinen tarjonta ovat keinoja hankkia lisää tuloja.

Internetissä mainostaminen auttanut kesäteattereita valtavasti

Tänä päivänä kesäteattereiden mainostaminen omaa aluetta kauempana ei tuota ongelmia. Näyttäisi, että kesäteatterien arvostus on alkanut nousemaan. Eturivinkin näyttelijöitä näkyy olevan näyttelemässä. Näytelmän markkinoinnin kannalta on tärkeää saada vakuuttavuutta. Se tapahtuu mm. kiinnittämällä julkkisnäyttelijöitä tiimiin.

Varmastikin osa näyttelijöistä aidosti pitää kesäteattereilla näyttelemisestä. Yleisöstä saa erilaista energiaa kesäaikaan. Näyttelijät kokevat kenties pienempiä paineita mennessään korpimaisemaan näyttelemään. Nimi pysyy esillä ja paremmassa mielessä, kuin vaikkapa osallistumalla johonkin television visaan, jossa takuulla nolaa itseään taiteilijana enemmän kuin kesäteatterin lavalla. Etunsa on siinäkin, etteivät pääkaupunkiseudun kriittiset lehdet tule narisemaan pienistä epävireyksistä.

Internet on tehnyt kaiken helpoksi. Ei tarvitse välttämättä laittaa kalliita mainoksia valtakunnalliseen lehteen. Sellainen sitä paitsi ei välttämättä edes toimisi. Älykkäät ihmiset hakevat tietoa netistä itsekin mielellään. On olemassa erilaisia sivustoja, joissa näkyy eri kesätetterien tarjonta. Niinpä ei ole yllätys, jos joku kesämökkimatkalainen pysähtyy johonkin kesäteatteriin matkan varella. Syynä voi olla pelkästään se, että aihe koskettaa itseä.

Esimerkkinä voi mainita vaikka elämäntilanteeseen sopivan näytelmän. Erokriisin läpikäyneelle oikean tuntuinen näytelmä voisi olla vaikkapa Las Vegasiin sijoittuva komedia Naimakaupat Vegasissa. Sellaista suuntaavat katsomaan juuri sellaiset, jotka omissa aviopuolisoiden valinnoissaan ovat olleet kaikkein eniten jalat irti maasta. Naimapäätös Kasinoiden kaupungissa voi syntyä hetken mielijohteesta, koska siellä irtoaa pappi ja naimalupa hetkessä.

Omaan makuun sopivan näytelmän voi ottaa vaikka tekosyyksi vierailla matkan sivussa samalla uudessa kaupungissa ja irtaantua sillä tavoin arjen rutiineista. Näytelmän jälkeen voikin sitten lähteä lähimmälle kasinolle tai internettiin pelailemaan suruun tai avioeron tuomaan helpotukseen. Ihan miten vain.

Kesäteatteri matkailuvalttina pienelle kunnalle tai pikkukaupungille

Kesäteatteri toimii yksikkönä pitkälti liiketaloudellisella periaatteella. Joillain kunnilla saattaa olla kiinnostusta pitää yllä kesäteatteria, koska sen avulla paikkakunnalla on eräs matkailuvaltti lisää. Siitä on hyötyä talousalueen kannalta laajemmin.

Suurten kaupunkien kesäteatterit, kuten Turun Samppalinnan kesäteatteri, eivät varmaan toimi epätoivoisesti houkutellakseen turisteja. Omankin kaupungin kulttuurin kuluttajat tarvitsevat sellaista. Kesäteatteri on lisänä kaupungin muutenkin kulttuurisesti kattavassa tarjonnassa. Turussa voi kokea kesäteatterien ohella vaikkapa keskiajan tunnelmaa.

Pienen paikkakunnan kannalta juuri ulkopuolelta tulevat turistit saattavat ratkaista sen, kannattaako kesäteatteri vai ei. On selvää, että kesäteatteriin tuleva turisti jättää muutakin rahaa kunnalle. Siis jopa jonkinlainen tuki teatterille, esimerkiksi halpojen tilojen muodossa, saattaa olla hyvinkin järkevää ajattelua. Imagollisesti kesäteatteri sopii moneen kuntaan maassamme.

Kesäteatteri on selkeästi siirtynyt 2010-luvulle. Kulttuuri on kuitenkin aihepiiri, jossa liiallinen rahanhaju ja halvalla tekeminen paistaa läpi. Jos tänä päivänä joku keksisi Jouko Turkan suojattien keksimän Jumalan teatterin kaltaisen tempauksen, niin veikkaisin, että aika kovat korvausvaatimukset olisivat edessä. Huumorintaju ei tahtonut riittää edes radikaalin vasemmistoanarkismin kultaisena aikana 1980-luvulla. Aikaamme leimaa jonkinlainen jähmettyminen porvarillisuuteen. Rajoja ei juurikaan rikota millään extreme-performansseilla. Parempi onkin tehdä kunnon laatua temppuilujen ja huomionhaun sijaan.