Vuodenajat antavat leimansa suomalaiselle kesäteatterille

Yöttömien öitten maassa kuuluu osallistua erilaisiin kesätapahtumiin. Festivaalit, erinäiset markkinat ja keskiaikapäivät kuuluvat monen ohjelmistoon. Kesä on sopivaa aikaa myös kulttuuritapahtumille. Mikä olisikaan parempaa kuin yhdistää kulttuuri ja Suomen kaunis luonto.

Moni lomailee kesällä

Kesä on suurelle osalle loman aikaa. Silloin on mahdollista mennä tutustumaan suomalaisiin linnoihin ja historiallisiin kohteisiin. Tähän oheen voi sovittaa vaikkapa kesäteatteriesityksen. Pidempienkin matkojen päästä on kiva ajella, koska yöt eivät ole täysin pimeitä edes etelässä. Kesäteattereita metsästetäänkin pidempien matkojen päästä. Usein ihmisiä kiinnostavat tietyt esitykset ja myös niissä esiintyvät näyttelijät.

Kesäteattereita löytyy pieniltäkin paikkakunnilta

Suomalaisessa kulttuurissa mielenkiintoinen piirre on se, että pienemmilläkin paikkakunnilla toimii kesäteatteri. Suomen kesä on niin lyhyt, että siitä on otettava kaikki irti. Mikä tekee kesateatterista sitten erikoisen? Ensinnäkin niiden hohto perustuu paljolti siihen, että kesäteatterit sijaitsevat idyllisillä paikoilla. Tavallisessa teatterissa valaistuksella on keskeinen osuus. Kesäteatterissa sillä asialla ei pääse pahemmin erottumaan kun kerran näytellään ulkosalla ja kesäaikaan, jolloin valoisaa piisaa reilusti teatteriesityksen loppuun asti.

Juuri tämän valoisuuden vuoksi kesäteatterien lavoille olisi vaikeaa tuoda pimeyttä lavalle. Olisi vaikea kuvitella, että kesäteatteri lavastettaisiin talvinäytelmää varten ja samaan aikaan sivuille vilkuilevat taetterin katsojat näkisivät vehreyttä ympärillään. Olisi vaikea sovittaa pimeään talvimökkiin sijoittuvia teemoja kesän lavoille. Ehkei New Yorkin pimeiden katujen gansteriteematkaan oikein sovellu parhaalla tavalla. Toisaalta teatterin väki on luovaa porukkaa, niin että jollekin on juuri haaste kääntää jokin tarina lempikirjasta kesäaikaaan, vaikka alkuperäinen kirjoitus olisikin pimeään ja talveen sijoittuva “onkos tullut talvi kesän keskellä” -mentaliteetilla. Tosin kannattaa hieman häivyttää talven sävyjä. Ainakaan kesän lapset eivät talvea kaipaa juhannuksen jälkeen.

Pimeät kadut valaistiin pois – ei tosin Suomessa

Kesäteatteri liittyy kesäiseen aikaan. Se merkitsee maksimaalista valoisuutta. Kun tarkemmin ajattelee kesää vuodenaikana, Suomessa ja pohjolassa se on yöttömien öiden ja jatkuvan valoisuuden aikaa.

Tälle rinnakkaisena asiana voisi mainita vaikkapa kuvaukset Pariisista. Perinteinen käsitys Pariisista on muotoutunut esimerkiksi Victor Hugon Notre Damen kellonsoittaja -kirjasta tai myöskin aihetta sivuavista historiateoksista. Katuvalojen tarpeellisuus perusteltiin sillä, että alamaailma piti valaista pois. Pariisissa oli paljon kodittomia 1700-luvulla, mutta myös nykyisin. Usein kodittomien oli parasta kävellä yöaikaan, ettei käynyt huonosti.

“Ei nukkuva mies rahaa tarvitse” -periaate saattoi hyvinkin osua kohdalle, jos oli joku lantti taskussa. Toisaalta osa näistä öiseen aikaan kävelleistä oli tavallaan saalistamassa helppoja kohteita. Täysin pimeässä kulkeva tarjosi pimeyttä hyväkseen käyttävälle tilaisuuden vaikkapa kolkata takaapäin. Ennen katulamppuja tai siis tarkemmin sanottuna katulyhtyjä öinen kulkija saattoi kantaa lyhtyä mukanaan.

Suomessa tällainen ajatus on perinteisesti ollut käsittämätön. Meillä ei ole suurkaupunkiperinnettä, mutta asiaan vaikutti ilmastokin. Talvisin ei entisaikaan kukaan kyennyt kävelemällä elelemään ulkosalla, ei ainakaan paukkupakkasilla. Toisaalta kesällä päivät ja jopa yöt ovat aina olleet niin valoisia, ettei sellaisena vuodenaikana edes olisi mahdollista saalistaa yön hämärän turvin ja tehdä niin sanottuja pimeyden töitä.

Onko tällainen tehnyt suomalaisesta luottavaisen kanssaihmisiä kohtaan? Vaikea sanoa. Suomessa pimenevät syysillat virittävät ihmisiä kauhun ja jännityksen tunnelmiin. Niitä elementtejä ei voi loihtia taivasalla tai pienen katoksen alla esitettyihin kesäteatteriesityksiin. Voikin siis todeta nasevasti, että kesateatteri kuuluu kesään aina sen aihepiirejä myöten.

Kepeä kesäteatteri

Valoisa vuodenaika saa suomalaiset kuoriutumaan synkkyydestään. Niinpä kesäteattereihin valittujen näytelmien ohjelmistojen yleissävy on hieman kepeämpi. Komediat ja erityisesti niin sanottuun suomalaiseen Suomeen liittyvät maaseutuaiheiset esitykset ovat kysyttyjä.

Useimmiten Tauno Palon, Ansa Ikosen tai Tapsa Rautavaaran näytelmissä ja elokuvissa oli kesä. Näitä klassisia Suomi-filmejä leimaa se, että niiden kuvauspäivinä vallitsi poutainen sää, pikkulinnut lauloivat ja suvituuli soi. Mikäli elokuvan jännitys kasvoi, saattoi suuttunut talon isäntä jyristä pauhaavan ukkosen kanssa kirouksiaan. Lopulta kuitenkin päädytään aurinkoisiin tunnelmiin.